Virtasalmi Motopark 26.-27.08.2006

Motoparkissa ajetun voittoisan kisan jälkeen olimme päättäneet vaihtaa luokkaa Racingistä Salooniin ja uusi autokin oli hankittuna. Halusimme testata hankinnan tuoreeltaan ennen kautta 2007, sillä näin saisimme tärkeää tietoa autosta ja tietenkin selville parannuskohteita talven pimeitä hetkiä varten.

Valmistelut

Vaikka autolla oli edellisen omistajan toimesta ajettu muutama rallisprint kilpailu, vaati se testiä varten ison määrän työtä. Autoon piti asentaa kuskinpenkki ja vyöt, penkki myös ”kartturille”, ajanottolaite, äänenvaimennin, jarruvalot sekä hommata jostain vanteet ja niille renkaat. Päämekaanikkomme Jussi ahersi auton kimpussa saaden kaiken valmiiksi ennen testiviikonloppua.

Motoparkin valittiin testiradaksi, sillä heidän nettisivuilla oli kyseisenä viikonloppuna vihreää joka tarkoitti että kyseessä on vapaa harjoitus. Tässä vaiheessa Motoparkin oli vielä koko tiimin mielestä paras rata Suomessa. Antti laittoi sähköpostilla tiedustelua, mitä vapaa harjoitus Motoparkissa käytännössä tarkoittaa. Vastausta sähköpostiin ei koskaan tullut, joten Antti otti puhelinyhteyden ratayhtiöön ja sai tietää että autot ja moottoripyörät vuorottelevat tarpeen vaatiessa. Normaalisti autoja on kuulemma aina pyöriä vähemmän, mutta tervetuloa vaan radalle ajamaan! Pauli varmisti vielä testiviikonloppua edeltävällä viikolla puhelimitse että pääseehän radalle varmasti ajamaan autolla, ettemme tekisi turhaa reissua. Majoitus oli varattuna Motoparkin majoista lauantain ja sunnuntain väliseksi yöksi. Matkaan kohti Virtasalmea lähdimme pk-seudulta lauantai-aamuna viiden maissa jotta olisimme radalla hyvissä ajoin ennen vapaiden harjoitusten alkua eli klo 11.00.

Hermot koetuksella lauantaina…

Antti ja Jussi kurvasivat vetoautolla radan toimistolle hieman ennen kymmentä maksamaan ratamaksua. Hinku radalle uudella autolla oli kova ja mieliala korkealla. Tähän saakka kaikki oli sujunut vielä suunnitelmien mukaisesti ja kaikkien tiimiläisten mielessä siinsi jo ensimetrit radalla CRX:n ratissa. Aurinkokin paistoi häivyttäen tehokkaasti aamun sumun taka-alalle. Noin puoli tuntia aiemmin Pauli oli vielä soittanut radan numeroon ihan vaan varmistaakseen että onhan rata ajokunnossa ja pääseehän sinne autolla ajamaan. Miesääni oli vastannut että kyllä pääsee ja eikun tervetuloa!

Sisällä toimistossa radan henkilökuntaan kuuluva naishenkilö (esiintyy raportissa myöhemmin termillä asiakaspalvelija) kysyi että miten voi auttaa. Antti kertoi haluavansa maksaa ratamaksun, johon ammattitaitoinen asiakaspalvelija tokaisi että milläs vehkeellä oli tarkoitus ajaa? Siveänä miehenä Antti vallan punastui moisesta kysymyksestä ja vastasi ”Noh ei tässä nyt vehkeistä tiedä, mutta tuolla trailerin päällä olevalla autollahan sitä ajateltiin ajaa”, samalla ikkunan läpi CRX:ää osoittaen. Tähän asiakaspalvelija tokaisi tylysti takaisin että tänään radalla ajavat vain moottoripyörät!! ”Ahaa, mutta teidän nettisivuilla ei tällaisesta mainittu mitään, eikä myöskään puhelimessa kun teiltä tällä viikolla tiedusteltiin radalle pääsyä autolla.”, Antti yritti vielä rauhallisella äänellä vaikka verenpaine oli kohonnut saadun vastauksen aikana uuteen ennätykseen. Mielestämme täysin neuvottelukyvytön ja -haluton asiakaspalvelija ei kannastaan enää perääntynyt. Pauli päätti kuitenkin hieman myöhemmin vielä yrittää neuvotella asiasta, jolloin kävi ilmi että asiakaspalvelija päättää omien sanojensa mukaan ihan keskenään ketkä radalla ajelevat ja millä vehkeillä. Tähän ei ole kenelläkään nokan koputtamista, ei edes asiasta hyvissä ajoin tiedustelleilla maksavilla asiakkailla. Eihän siinä mitään – kukin tyylillään. Tiimillä kävi kyllä mielessä, että on jouduttu piilokameran kohteiksi, ei tällaista palvelua millään muulla voisi selittää, ei ainakaan järjellä. Koska piilokameraa vilkuiluista huolimatta ei vaan löytynyt taikka kukaan ei vain pyytänyt hymyilemään sille, tiimi peräytyi uutta toimintasuunnitelmaa pohtimaan.

Erilaisten vaihtoehtojen pohtimisen jälkeen päätimme lähteä Kimmon ja Jussin mökille Savonlinnaan ja palata sunnuntaina takaisin kokeilemaan josko silloin pääsisi autollakin ajamaan. Näin ainakin radan lämminhenkinen ja ystävällinen asiakaspalvelija lupasi, tiedustellessamme mikä lienee käytäntö seuraavana päivänä. Lupasipa hän vielä, että huomenna sunnuntaina autot saavat ajaa pidempiä sessioita kuin moottoripyörät. Tämä kuulosti liian hyvältä ollakseen totta…ja eihän siinä ihan niin käynyt.

… ja sama meno jatkuu myös sunnuntaina

Mökillä vietetyn lauantai päivän, illan ja yön jälkeen olimme pirteinä takaisin Motoparkissa koettelemassa onneamme ajamisen suhteen. Kukaan meistä ei tosin enää uskaltanut löydä rahojaan sen puolesta, että tänään päästäisiin mielikuvaharjoittelun sijaan oikeasti ajamaan radalla. Tällä kertaa meihin jo unohtumattoman vaikutuksen tehnyt radan asiakaspalvelija, oli toimiston sijaan jo radalla joten ratamaksu suoritettaisiin siellä. Ikuisina optimisteinä aloitimme auton purkamisen trailerilta, samaan aikaan kun edellispäivän lämminsävyisistä neuvotteluista (onnekseen toim.huom.) paitsioon jäänyt Jukka laitettiin suorittamaan ratamaksua. Olimme liikkeellä Talvisodan hengessä, kaveria ei jätetä, joten Mikko lähti radan toimistoon Jukalle avustavaksi neuvottelijaksi. Ensimmäisenä toimistosta lampsi takaisin Mikko ohimosuoni uhkaavasti pullottaen. Tästä muut tiimiläiset päättelivät palvelukokemuksen olevan samalla tasolle edellisen päivän kanssa, tilanne ei ollut ainakaan paremmaksi yön aikana muuttunut. Eiliset lupaukset olivat asiakaspalvelijaltamme jo ”unohtuneet” ja tänään auto (eli olimme ainoa auto varikolla) saisi ajaa vain silloin tällöin 10minuutin session koska suurin osa paikalla olijoista oli moottoripyöriä. Se niistä pidemmistä sessioista taikka edes tasavertaisesta kohtelusta. Taas kerran neuvottelut asiakaspalvelijan kanssa karahtivat kiveen, keksitty ja päätetty – ei voi neuvotella, joustamisesta puhumattakaan. Kyllä harrastaminen on mukavaa, kun saa nauttia näin lämpimästä ilmapiiristä ja miellyttävästä palvelusta… Onneksemme radalla oli muutama sivuvaunullinen moottoripyörä, joille oli oma ajovuoro ja saimme neuvoteltua yhteisen ajovuoron heidän kanssaan. Suuri kiitos heille ystävällisestä suhtautumisesta!!! Pääsimme siis loppujen lopuksi ajamaan, mikä oli tämän retken pääasiallinen tarkoitus.

Valitettavasti jouduimme vielä kerran neuvottelutilanteeseen asiakaspalvelun kanssa, tällä kertaa kyse oli ratamaksun suuruudesta. Se ei ollutkaan pelkästään radan nettisivuilla ilmoitettu 50€, vaan 50€/auto yhdellä kuljettajalla + 10€ lisää muista kuljettajista. Asiakaspalvelijan mielestä maksuksemme olisi siis tullut 100€, kyseessä täytyi olla ”special price only for you”. Onneksemme silloin vielä lehmänhermot omannut Jukka sai hinnan pysymään 50 eurossa koko tiimille. Tosin näiden viimeisten hintaneuvotteluiden jälkeen ei Jukan lehmän hermoista ole enää tietoakaan ja tupakkiakin urhoolliselta neuvottelijalta taisi mennä säästetyn 50 euron edestä tilanteesta palautumiseen. Tiukat neuvottelut? – ei pienimmässäkään määrin…

Radalla…vihdoinkin

Edellä mainittujen pienten, suorastaan minimaalisten, alkuhankaluuksien jälkeen pääsimme jopa radalle. CRX tuntui entistä Ibizaa nopeammalle, onneksi. Jarrut olivat liian takapainoiset ja aiheuttivat muutamia ulkoilu retkiä hiekan puolelle, tosin saattoi kyseessä olla tietysti kuskien rajojen tavoittelukin. Nopeus pisimmällä suoralla ei nopeusmittaria tuijottamalla kylläkään vakuuttanut, sillä vaivaiset 160km/h saatiin lasiin. Ibiza oli kulkenut suoralla yhtä kovaa ja Saloon auto olivat menneet ohi melkoisella vauhdilla. Onneksi GPS antoi hieman parempia lukuja suoranopeudesta…vielä ei siis kannattanut masentua.

Testireissun huipensi vasemman takajarrun syttyminen tuleen. Totta kai isompi sammutin oli jätetty tallille, koska ”eihän sitä testissä tarvita”. No sammui tuo onneksi pienellä 2 kilon sammuttimellakin. Ajot oli siis siltä erää ajettu, häntä koipien välissä pakkasimme kamat ja lähdimme kohti pk-seutua. Kimmo ja Pauli eivät ehtineet ajamaan autolla ollenkaan, joten heille kyllä jäi reissusta aika huono kuva. Ihmekös tuo, ettei F1 kuskejakaan testaus kiinnosta, jos se on tällaista räpellystä.

Onneksi sentään parannuskohteet ehtivät lyhyen testauksen perusteella tulla selkeästi esiin, jarruongelma jopa liiankin selkeästi. Nyt tiedämme mitä talven aikana autoon pitää ainakin tehdä.

Motopark, kiitos huonosta palvelusta!

Täytyy kyllä ihan erikseen muistaa kiittää radan asiakaspalvelua unohtumattoman testi-elämyksen järjestämisestä. Tulipahan nähtyä miten hankalaksi huonolla palvelulla pystytäänkin tekemään rata-autoilu harrastaminen ainakin Motoparkin radalla. Ei auta vaikka rata olisi kuinka hyvä tahansa, jos palvelun laatuun ei olla halukkaita panostamaan. Tyhjän saa pyytämättäkin ja eipä siitä tämän ”Siperia opettaa” elämyksen jälkeen viitsi toista kertaa maksaa…

Lähetä postia Tiimille