Alastaro 5.5.2007

Aloitimme kauden 2007 Alastaron kilpailusta. Yleensähän auto on pitkän talvikauden jälkeen hyvässä iskussa tulevia koitoksia varten – no, meillä asiat olivat hieman toisin…

Lähdimme kisaan suurella keskeyttämis-riskillä, sillä olimme onnistuneet tuhoamaan toisen etuiskarin valmistautuessamme tarmokkaasti kisakauteen. Talven aikan olimme vaihtaneet taakse rumpujen tilalle levyt, joten jarrubalanssista ei kenelläkään käsitystä, saatikka kokemusta. Tallin nurkilla ajetun shake downin perusteella jarrut olivat aika takapainoiset. Näin jo ennakoitavissa olevat ongelmat takaraivossa kolkuttaen CRX (jota korkeutensa puolesta voisi hyvin luulla myös CRV:ksi) pakattiin trailerille ja matka kohti kauden ensimmäistä kisaa alkoi. Ennakkotavoitteeksi oli asetettu että kaikki pääsevät ajamaan, maaliin pääsystä ei edes uskallettu uneksia. Tavoite saavutettiin, joskin jälleen kerran alokasmaisia virheitä tuli tehtyä. Eniten elämyksiä aiheuttanut virhe oli tehty jo talvella, kun auton alustaan ei panostettu juuri lainkaan. Mitäs sitä toimivalla alustalla rata-autossa tekee…Amätöörien pelleilyä.

Aika-ajo

Aika-ajoon oli valittu kahden kuljettajan taktiikka, tarkoituksena kerryttää Jukalle kokemusta radasta ja Kimmolle autosta. Heti aika-ajojen aluksi Jukka lähti rataa opettelemaan.  Alle kierroksen ajettuaan Jukka välitti varikolle tietoa auton ajettavuudesta, joka oli Antin korvanappiin saaman tiedon mukaan: ”aivan p..eestä, tämä leijuu kuin parempikin ilmatyyny alus”. Hienoisesta irrallisuuden tunteesta huolimatta Jukka leijui radalla muutaman kierroksen ennen kuin tuli varikolle kuskinvaihtoon. Kimmo lähetettiin radalle ”turvallista matkaa” sanojen saattelemana. Muutaman ajetun kierroksen jälkeen Antti kuuli korvanapista Kimmon äänen ”nyt tää hajos”. Sen syvempää analyysiä kuskilta ei siinä vaiheessa herunut, joten tiimi vetäytyi varikkomuurilta huoltoauton luokse arvailemaan vian lähdettä. No jonkunhan sitä pitää viimeinen reikä lähtöruudukosta täyttää. Tässä vaiheessa Saloon uramme ei tuntunut elävän kiihkeintä nousu kauttaan. Jopa jonkinlaista jälkiviisastelun makua oli varikolla havaittavissa.

Auto tuli hinurin perässä varikolle ja vian paikallistaminen alkoi. Koska auton sähköjärjestelmä oli jo talven aikana osoittanut epämääräisyytensä, kohdistimme kaikki tutkimukset sähkövikojen paikallistamiseen. Onneksi tiimissämme on kaksi sähkötekniikan koulutuksen saanutta henkilöä, joiden harteille auton sähköjen ymmärtäminen on lykätty. Pitkällisen tutkimisen jälkeen syylliseksi moottorin sammumiseen osoittautui hengetön bensapumppu, jonka metrit olivat tulleet täyteen juuri nyt. Tietenkään meillä ei ollut autossa kuin yksi bensapumppu, eikä myöskään varaosistamme sellaista löytynyt. Pauli lähti varikkoa kiertämään ja kysymään olisiko joku sellaisen osannut ottaa mukaansa ja vielä valmis meille sen myymään. Onneksi sieltä yksi pumppu löytyi ja aloitimme sen vaihtotyön. Siinäpä aika-ajojen ja kilpailun alun välinen aika mukavasti vierähtikin, viimeisiä kiinnityksiä tehtiin samalla kun selostaja kertoi kuinka muut Saloon autot jo kiersivät rataa safety-carin takana lämmittely kierroksella. Kisaan lähdimme varikolta, mutta sillä seikalla ei kovin suurta vaikutusta ollut koska aikamme oli selvästi muita hitaampi ja olisimme joutuneet lähtemään viimeisestä ruudusta.

Kisa

Tavoitteemme, että kaikki pääsisivät autolla ajamaan, toteuttamiseksi olimme laatineet erittäin lyhyiden ”stinttien” taktiikan. Taktiikkamme tuntui yllättävän myös kisajärjestäjät, sillä kun automme saapui ensimmäiseen tankkaukseen ja kuskinvaihtoon, ei järjestäjillä ollut vielä tankkaus paperit yms. valmiina. No eipä tankkiin kyllä kaikkea sallitusta 20 litrasta mahtunut, vaikkemme ehtineet autoa tankatakaan aika-ajojen ja kisan alun välillä, kiitos bensapumppu episodin. Kurinalaisesti taktiikkaa noudattaen kaikki kuusi kuljettajaa olivat käyneet radalla jo ennen kisan puoltaväliä. Kovin suurta halukkuutta uusinta ajovuoroille ei ollut juuri kellään, auton haastellisen puoleinen ajettavuus ilmeisesti masensi kuljettajat sen verran tehokkaasti. Jotain piti siis keksiä, että saataisiin ratin taakse innokas kuljettaja ja auto radalle. Päätimme pudottaa autoa alaspäin pari senttiä, silläkin uhalla että etuiskarit hajoavat. Myös takapäätä tiputettiin hieman. Kisan ensimmäisen puolikkaan ajan auto muistutti enemmän CRV:tä kuin CRX:ää, koska autossamme oli liian pitkät etuiskarit. Keula oli pakko pitää korkealle, että iskareissa olisi ollut edes pari senttiä sisäänjousto varaa. Lopussa keulan laskemisen jälkeen ajelimme käytännössä pohjaanlyönti kumien varassa kisan loppuun. Se tuntui auton sisälle ”jumputuksena” melkein kaikissa mutkissa. Kierrosajat kyllä paranivat selvästi jokaisella kuskissa, jotka kävivät uudella setupilla ajamassa. Tästähän voinee päätellä ettei iskareilla rata-autossa mitään tee. Tämä näin kevennysvinkkinä auton paino-ongelmien kanssa painiville tiimeille.

Kuin toistona edellis vuoden kauden ensimmäisestä kisasta, kohtasimme kisan loppupuolella vielä jarruongelmia. Etujarrupalat olivat epäilyksistämme huolimatta kuluneet aivan loppuun, jarrujen kun olimme ounastelleet olevan automme vahvin lenkki. Koska jarrupalojen vaihtotyö kisan lopussa ei ketään oikein napannut, päätimme keskeyttää noin puoli tuntia ennen kisan loppua.

Loppupäätelmät

Kaikesta toilailusta huolimatta tiimi oli sen verran tyytyväinen autoon, että siitä päätettiin rakentaa rata-auto…samahan työ on tehdä nyt kiireessä ennen seuraavaa kisaa kuin ajan kanssa talvella. Voisikin todeta auton olleen tiimi huomioiden ihan hyvä.

Lähetä postia Tiimille